Olipa kerran kolme vanhustyöstä nauttivaa ja inspiroituvaa fysioterapeuttia. Myöhäiskeski-ikäinen, keski-ikäinen ja varhaiskeski-ikäinen terveysalan ammattilainen eivät tunteneet toisiaan, mutta herättivät tahoillaan ihmetystä ja hämmennystä ollessaan aidon ja liikuttavan kiinnostuneita ikääntymisestä ja vanhoista ihmisistä. Kaksi ammattilaisista hakeutui toisistaan tietämättään opiskelemaan vanhuutta ja vanhenemista tieteenä, kolmas terveystieteiden opettajakoulutukseen. Valmistuttuaan ammattilaiset kiinnostuivat tahoillaan hoitotieteellisestä tutkimuksesta ja jatkokoulutuksesta. Myöhäiskeski-ikäisen väiteltyä tarjoutui hänelle sekä keski-keski-ikäiselle ja varhaiskeski-ikäiselle mahdollisuus tehdä yhdessä töitä ikääntyneiden kuntoutumista edistävän hoitotyön tutkimuksen ja kehittämisen parissa. Kaikki kolme olivat mummonkammariksi kutsumassaan ja jakamassaan työhuoneessa kuin Liisat Ihmemaassa – täynnä ihmetystä ja uteliaisuutta sekä iloa ja intoa! Akateeminen tutkimusmaailma ja kuntoutumista edistävän hoitotyön tutkimusaukko näyttäytyi heille värikkäänä, täynnä mahdollisuuksia olevana ja ehtymättömänä idealaarina. Kolme tutkijaksi kasvavaa ammattilaista oivalsi, että yhdessä ja yhteistyössä työskentely on tehokkainta ja vaikuttavinta. Siitä lähtien on tämä GNC:ksi kutsuttu osaamis- ja tutkimuskeskus hakenut yhteistyökumppaneita ja tavoitellut kuntoutumista edistävän hoitotyön tutkimuksen ja kehittämisen keinoin onnellista vanhuutta. Aivan kuin Peppi käydessään kaupoilla ja ostaessaan 18 kiloa karkkia jakaakseen ne kaupungin lapsille, haluavat GNC:n toimijat koota tutkimustietoa ja -näyttöä kuntoutumista edistävästä hoitotyöstä ja jakaa sitä tiedeviestinnän keinoin kaikille kiinnostuneille.