Olipa kerran, noin kaksikymmentä kuunkiertoa sitten eräs viisas nainen, joka sai yhteydenoton ja kehotuksen: kokoa tutkijaryhmä, joka vie ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisen tärkeää ilosanomaa eteenpäin. Kulkekaa suoraan metsän halki, pysähtykää juttelemaan vanhuspalveluiden eri toimijoiden kanssa ja tekemään yhteistyötä. Viisas nainen lupasi toimittaa asian. Hän puki ylleen akateemisen viittansa, tohtorinhattunsa ja miekkansa, otti tietokoneen ja lähti päättäväisesti matkaan. Hänestä oli hauskaa kulkea metsässä, jossa kasvoi paljon suuria puita ja kauniita kukkia sekä paljon aiheeseen vihkiytyneitä eläimiä, kuten kolme karhua… Nämä kolme karhua olivat tutkijakarhu, tohtoriopiskelijakarhu ja vastavalmistunut maisterikarhu, jotka olivat muuttamassa yhdessä mummonkammariin. Isoimmalla tutkijakarhulla oli valtavasti työkokemusta ja näkemystä ikääntyneiden toimintakyvystä ja palvelujärjestelmästä, keskimmäinen tohtoriopiskelijakarhu viimeisteli juuri väitöskirjaansa ikääntyneistä aistivammaisista ja oli myös kiinnostunut ikääntyneiden hyvinvoinnista ja elämänlaadusta. Vastavalmistunut maisterikarhu oli järkyttynyt siitä, millä tolalla ikääntyneiden kuntoutumista edistävä hoitotyö oli ja hän halusi kehittää sitä koulutuksen ja tutkimuksen keinoin. Yhdessä kolmella karhulla oli unelma, he halusivat parantaa ikääntyneiden ja vanhustyöntekijöiden maailmaa, vanhustyön negatiivisen maineen keskellä he jatkoivat järkkymättä uskoa onnelliseen vanhuuteen. 

Kolme karhua kulkivat kuin kolme pukkia tutkimusyksikön käytävällä mummonkammarin ja viisaan naisen työhuoneen väliä. ”kop kop kop” he vähän väliä koputtivat viisaan naisen ovelle, joka pitkämielisesti ja lempeästi tiedusteli: ”Mitäs GNC:llä nyt? Vuoroin kolme pukkia esitteli malliviritelmiä, viitekehystä ja nimiehdotuksia. Viisas nainen toteaa kerta toisensa jälkeen, ”ihan hyvä, mutta palatkaa vielä pohtimaan ja työstämään ideoita eteenpäin keskittyen toiminnan ytimeen eli toimintamalliin”.Kun toimintamalli ja nimi saatiin päätettyä, järjestettiin sen kunniaksi tanssiaiset (kick off-esite), jossa etsittiin sopivia yhteistyökumppaneita. Hyvät haltijat olivat loihtineet GNC:n tuhkimoille kauniit ja soveliaat mekot, lasikengät ja kurpitsavaunut sekä antaneet vinkkejä siitä, miten toimivat tanssikoreografiat suunnitellaan, miten yhteistyötä rakennetaan ja verkostoja luodaan. Tanssiaiset olivat suuri menestys, joka yllätti niin viisaan naisen, hyvät haltijat kuin karhutkin. Tanssiaisten jälkeen kolme karhua elivät arkeaan uutterasti ja uutta luoden, kunnes katsoivat sähköpostejaan, kalenteriaan ja koulutustarjotintaan ja totesivat yhdessä, aika suurella äänellä ”Tekemistä on paljon, me tarvitsemme apua”.

Silloin vastavalmistunut sattumalta samanhenkinen opettaja Kultakutri sattui liikkumaan lähistöllä. Viisas nainen huomasi Kultakutrin ja päätti mahdollistaa yhteistyön. Kummallisen kulkutaudin vallitessa koko uusi GNC-tiimi lähti viisaan naisen johdolla seikkailemaan. Heillä oli kuluva vuosi aikaa kouluttaa 700 kotihoidon ammattilaista kuntoutumista edistävän hoitotyön GeroNurse-verkkokoulutuksella Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueella. He onnistuivat aikeissaan eivätkä eksyneet retkellään. GNC:ssä on koko sen olemassaolon ajan työskennelty uudella ja omalla tavalla, nostaen asioita esille ja keskusteluun. Pian GNC:n tiesivät kaikki, ilmatila oli otettu haltuun. GNC:ssä ei haluta taipua vanhuksista ja vanhuudesta helposti tehtäviin yleistyksiin vaan ajatella Peppi Pitkätossun lailla toisin, ennakkoluulottomasti ja uskaltaen tuoda esille asioita, tapoja ja toimintamalleja, jotka eivät ole vanhusten hoitotyössä tavanomaisia. Pikku Prinssissä sanotaan: ”Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, vaan sydämellä”. Kolme karhua ja Kultakutri ovat parhaan taitonsa ja kykynsä mukaan luoneet verkkokoulutustarjottimen, myyneet sen eri ammattilaiselle sekä tehneet tutkimusta. Viisas nainen on koko ajan ollut tiimin korvaamattomana tukena ja kulkenut yhtä matkaa lempeästi ohjaten ja opastaen.

Tove Jansson opastaa meitä Muumilaakson Näkymättömän Ninnin tarinassa näkemään ja kohtaamaan toisemme arvostaen – niin, että tulemme hiljalleen näkyviksi toisillemme. Voimaantuessaan Kolme karhua ja Kultakutri ovat kuin näkymättömiä Ninnejä, jotka muumiperheen ymmärtävässä ja yksilöllisyyden sallivassa ympäristössä hiljalleen ovat tulleet näkyviksi sekä kuulluiksi ja aidosti kohdatuiksi – omina arvokkaina itsenään ja näin alkaneet uskoa omiin kykyihin, osaamiseensa ja rohkaistuneet jatkamaan seikkailuaan opetuksen, tutkimuksen ja verkostojen maailmassa. Ja he jatkavat työskentelyä kuntoutumista edistävän hoitotyön parissa.

Sen pituinen se.